Kielitietoisesta opetuksesta on puhuttu jo useita vuosia, mutta edelleen taitaa olla epäselvää, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Toimintamallin leviäminen S2-opetuksen ulkopuolelle on ollut hidasta. Kielitietoisuuden tavoitteita ovat mm. huomion kiinnittäminen kieleen sisällön ohella, monikielisyyden ja sen arvostuksen näkyväksi tekeminen sekä oppiaineiden välisen yhteistyön lisääminen (Pops 2014). Näitä aiheita on käsitelty Osuuskunta Opetus ja ohjauksen koulutuksissa useaan otteeseen, viimeksi Opetushallituksen rahoittamassa täydennyskoulutuksessa Kielitietoinen opetus S2-oppijan tukena, 2020-2021.
Kielitietoinen lähestymistapa ei ole vain perusopetuksen asia, vaan sen pitäisi yleistyä kaikkeen opetukseen varhaiskasvatuksesta yliopistoon. Päiväkodeissa kielitietoisuus luultavasti onkin aika paljon läsnä kaikessa toiminnassa, mutta sanojen ja käsitteiden selittäminen vähenee heti alakoulussa, ja jää työtapana usein lähestulkoon pois yläkouluun ja toiselle asteelle tultaessa. Opettajat olettavat liian monet asiat tutuiksi ja jopa itsestäänselviksi, ja ymmärtäminen jää varmistamatta.