Luku- ja kirjoitustaidon opetusta kaipaavien aikuisten määrät ovat kasvaneet Suomessakin kovasti. Perustaitojen hallinta tällä kohderyhmällä on vaihtelevaa: osa puhuu hyvin suomea, mutta ei osaa lukea eikä kirjoittaa edes omalla kielellään, jotkut eivät osaa puhua suomea eivätkä lukea, jotkut tuntevat kirjaimet mutta lukutaito on olematon jne. Yhteistä kaikille on heikko ja risainen koulutustausta ja sen myötä puutteelliset opiskelutaidot. Ammattiin opiskeleminen ja työllistyminen Suomessa on vaikeaa ilman perustaitoja. Siksi tarvitaan lukutaitokoulutusta, ja lisäoppia opettajille.
Osuuskunta Opetus ja ohjaus on yhteistyössä Helsingin aikuisopiston kanssa järjestänyt vuodesta 2016 koulutusta luku- ja kirjoitustaidon opettamisesta aikuisille maahanmuuttajille. Koulutuksen laajuus on 12 op, ja sen on rahoittanut Opetushallitus. Koulutukset perustuvat lukutaidon opetussuunnitelmiin vuosilta 2012 ja 2017, sekä kokemuksiin aiemmista koulutuksista (vuosina 2011-2014 Oph:n tai OKM:n rahoittamina) ja käytännön opetustyöstä. Aluksi järjestettiin sekä normaalia lähiopetusta että verkko-opetusta, mutta vuodesta 2020 kaikki koulutukset ovat olleet kokonaan verkossa ilman tapaamisia.
Koulutukset on suunnattu vapaan sivistystyön ja aikuiskoulutuksen opettajille, koska aikuisten lukutaito-opetus yleensä tapahtuu näiden oppilaitosten piirissä. Osallistujat ovat suurelta osin suomi toisena kielenä –opettajia, jotka jo opettavat lukutaitokoulutuksissa, tai ovat siirtymässä tähän työhön. Jopa n. 10% osallistuvista opettajista on itsekin maahanmuuttajataustaisia, mikä antaa lisäarvoa työskentelyyn. Maahanmuuttajataustainen opettaja toimii roolimallina ja esikuvana opiskelijoille, ja ymmärtää usein paremmin integroitumisprosessin haasteita kuin suomalainen.
Koulutuksen sisällöt perustuvat sekä opsiin että käytännön opetustyöstä saatuihin kokemuksiin. Opettajat kaipaavat tietoa didaktiikasta, luku-opetuksen periaatteista, oppimisvaikeuksien havaitsemisesta ja niihin puuttumisesta, lukutaidon ja kielitaidon arvioinnista sekä oppilaiden kulttuureista ja kulttuuritaustan merkityksestä. Näiden aihealueiden lisäksi koulutukseen on kuulunut tietotekniikan pedagoginen käyttö ja mahdollisuus seurata kokeneen luku-opettajan työtä oppitunneilla. Tehtäviä on ollut paljon ja aikataulu melko tiukka, mutta opiskelijoilla on yleensä erinomainen motivaatio, joka auttaa jaksamaan.
Varsinkin verkkokoulutuksissa keskeyttäminen on helppoa. Sinnikkäällä tutoroinnilla aikatauluviiveet on usein selätetty, ja tehtävät saatu valmiiksi hankkeen puitteissa. On kuitenkin tosiasia, että keskeyttämiset ovat lisääntyneet kaikissa koulutuksissa. Tämä on hyvin valitettavaa, ja johtaa siihen, että aloittavat ryhmät ovat todella suuria. Aloittajia täytyy ottaa jopa yli kaksinkertainen määrä, jotta saataisiin riittävästi suorittajia eikä menetettäisi taloudellista tukea. Isot ryhmät tekevät koulutuksen pyörittämisen raskaaksi, mutta silloin voidaan toisaalta antaa ihmisten jäädä koulutuksesta pois, jos se alkaa tuntua liian vaativalta. Tasapainon löytäminen koulutusten puitteisiin on asia, joka vielä vaatii työstämistä.
Luku- ja kirjoitustaidon opettamiseen liittyy muitakin haasteita ja tavoitteita perustaitojen oppimisen lisäksi. Oppilaiden kognitiiviset valmiudet ovat usein kehittymättömiä puutteellisen koulutaustan vuoksi, opiskelutaitoja ei juuri ole saatikka itseohjautuvuutta tai itsearviointitaitoja. Tietoyhteiskunnassa selviytyminen on vaikeaa, vaikka motivaatio ja asenne useimmiten ovatkin oppilailla kunnossa. Opettajan pitää osata asettaa tavoitteet tarpeeksi alas turhautumisen välttämiseksi. Ainahan rimaa voi nostaa koulutuksen edetessä! Tärkeitä saavutuksia ovat myös ei-tiedolliset oppimistulokset, kuten parempi integroituminen yhteiskunnan tuntemuksen myötä, kulttuurisensitiivisyyden kasvu ja kulttuurierojen ymmärtäminen puolin ja toisin sekä oppimiseen osallistaminen ja vastuun ottaminen omasta oppimisesta.
Lukutaito-opettajat ovat kiinnostuneita työstään ja oppilaistaan, ja heillä on aito halu oppia lisää ja kehittää omaa työtään. Valmiita oppaita alalle ei ole, koulutuksia on vain vähän eikä opettajankoulutuksessa huomioida lukutaito-opetusta omana alueenaan lainkaan. S2-opintojakin on opettajilla usein hyvin vähän tai ei ollenkaan. Luku-opettajan työ ei ole helppoa: ryhmät ovat heterogeenisiä alkukartoituksista huolimatta, opiskelutaidot puutteelliset, ja opiskelijoilla on paljon muita murheita ja vaikeita taustoja. Positiivisia puolia kuitenkin löytyy myös: opettajalla on suuri vapaus keksiä ja soveltaa opetusmenetelmiä ja –materiaaleja, ryhmissä näkyy oppimisen ilo ja selkeä eteneminen, on mahdollisuus auttaa ihmisiä eteenpäin. Opettajilta vaaditaan kekseliäisyyttä, kärsivällisyyttä, joustavuutta ja rohkeutta uusien tilanteiden edessä, mutta työ on myös palkitsevaa.
Lukutaito-opettajilla kuten muillakin S2-opettajilla on vain vähän vakituisia työsuhteita. Tämä lisää osaltaan motivaatiota opiskella lisää ja kehittää omaa osaamistaan, vaikka toivottavaa olisikin että motivaatiota ei ohjailisi ulkoinen paine.
Palautteet koulutuksista ovat aina olleet hyvät. Palautehan riippuu aina siitä kuinka paljon kokemusta ja tietoa osallistujalla on asiasta ennestään. Aloitteleville on hyötyä kaikesta, ja palautteet erinomaiset. Kokeneilta tulee myös kritiikkiä siitä, että osa asioista oli tuttuja, mutta huonoa palautetta ei tästä koulutuksesta ole tullut lainkaan. Kouluttajien ammattitaito on arvioitu lähes poikkeuksetta arvosanalla 5 (asteikko 1-5).
Palautteiden mukaan kaikki sisällöt olivat mielenkiintoisia, mutta eniten hyötyä katsotaan yleensä olevan didaktiikan osiosta, jossa selkeästi opastetaan luku- ja kirjoitustaidon opettamisen menetelmiin (käts ja lpp). Kaikkein eniten pidetään opetuksen seuraamisesta, josta myös koetaan olevan paljon hyötyä. Mahdollisuuksia toisen opettajan tuntien seuraamiseen ei yleensä ole opintojen jälkeen tarjolla, ja tätä hyödynnetään koulutuksessa mielellään. Myös kulttuuritieto-osio saa jatkuvasti paljon kiitosta. Osiossa painotetaan oman kulttuuritaustansa tiedostamista ja siitä johtuvia tapoja tulkita ilmiöitä, ja tämä koskee sekä opettajia että opiskelijoita.
Koulutuksen tavoite on tarjota uutta tietoa ja saada osallistujat soveltamaan sitä omaan työhönsä tehtävien avulla. Tässä on onnistuttu hienosti. Se mikä osallistujilla on hallussa ennestään, on positiivinen asenne oppilaisiin ja opettamiseen sekä kehittävä ote omaan työhön. Näiden opettajien koulutuksissa opitaan varmasti, ja se tapahtuu hyvässä ilmapiirissä hauskalla ja vaihtelevalla tavalla. Myös laajempaa koulutusta on toivottu, mutta sitoutuminen yli 10 op:n koulutuksiin alkaa kokemusten mukaan olla haasteellista, ellei se ole tutkintotavoitteista. Toivottavaa olisi, että sekä S2-opettajille että lukutaito-opettajille saataisiin oma ammattinimike ja jatkuva pätevöittävä koulutus.
Kirjoittaja: Johanna Heimonen